Maistereiden työttömyyden takana ovat huono taloustilanne, koulutusinflaatio ja suurten ikäluokkien jättämien työpaikkojen täyttämättömyys. Suurin syy työttömyyteen on mielestäni koulutusinflaatio.
Koulutusinflaatiolla tarkoitetaan sitä, että korkeakoulutettuja tuotetaan liikaa. Korkeakoulutettujen arvo hupenee, sillä heistä on ylitarjontaa työmarkkinoilla. Yhtä työpaikkaa hakee nykyisin monta sataa pätevää työnhakijaa. Monet työttömät maisterit ovat yrittäneet saada työtä lisäkouluttautumalla. He valmistuvat tohtoreiksi vain huomatakseen, että tohtorin arvon jälkeen he ovat työnantajien mielestä ylikoulutettuja työmarkkinoille. Näyttää siltä, että toisen maisteritutkinnon hankkiminen työllistää paremmin kuin tohtorin tutkinnon hankkiminen. Lisäkoulutusten hankkiminen vain kiihdyttää koulutusinflaatiota.
Onneksi korkeakoulutukseen otettavien määrää on ryhdytty rajoittamaan. Helsingin sanomien verkkosivuilla 6.9.2011 olleen artikkelin mukaan ammattikorkeakouluista vähennetään 2200 aloituspaikkaa vuonna 2013. Mielestäni myös yliopistokoulutuksessa pitäisi karsia tiettyjen alojen aloituspaikkoja, jotta yliopistosta valmistuneet maisterit saisivat töitä. Aloituspaikkojen vähennyksestä huolimatta kuluu vuosia, ennen kuin jo valmistuneet maisterit pääsevät töihin, jos pääsevät. Usein käy niin, että pari vuotta työttömänä ollutta maisteria ei oteta töihin. Hänestä on tullut työttömyysvuosien aikana epäkelpo henkilö.
Kilpailu on todella kovaa, mutta en usko, että koulutuksen rajoittaminen on siihen paras ratkaisu. Itselleni kuuden vuoden opiskeluaika oli melkoista oman alan etsimistä, meiltä kun valmistui sivuaineista riippuen monenlaisiin töihin. "Oman alani" löysin vasta opintojen puolessa välissä. Ennemmin ongelmana on, ettei maistereillakaan ole välttämättä omalta alaltaan minkäänlaista työkokemusta tai sitten hyvällä onnella on sattunut pääsemään 3 kk harjoitteluun kerran opiskeluiden aikana.
VastaaPoistaJos opiskelupaikkoja vähennetään, niin miten käy niiden kouluttamattomien työttömien, jotka kilpailivat muutamasta opiskelupaikasta?
Olen viime aikoina ottanut selvää oppisopimusopiskelusta eli tämä korkeakoulutettu taitaa palata ammattikoulun penkille, jos muuten ei työtä saa. Pelkästään ajatuksena se on aivan loistava: olla oikeissa töissä ja samalla opiskella alalle. Miksei tälläistä oppipoikakoulutusta voisi olla enemmänkin nykypäivänä?
Kamalaa lukea, että noin nuorena ja koulutettuna olet työtön.
VastaaPoistaItse olen parikymmentä vuotta vanhempi sinua, ja ikärasismi puree ja kovaa: töitä ei löydy.
Akateemisia tutkintoja on pari ja työkokemusta yli 25 vuotta.
Tsemppiä!
Kiitoksia kommenteistanne!
VastaaPoistaNeiti H: Opiskelupaikkoja mielestäni lisättiin 9o-luvulla, kun ammattikorkeakoulujärjestelmä luotiin. Kansa pidettiin siten tyytyväisenä antamalla heille edes koulutuspaikka. Pitemmän päälle pelkkä koulutuksen lisääminen ilman työpaikkojen lisäämistä on kestämätöntä.
Itse en ole kovin kiinnostunut juuri nyt koulutuksesta, sillä minulla on jo kaksi tutkintoa. Sen pitäisi riittää, eikö? Työkokemustakin on hankala saada, koska työelämävalmennuspaikatkin ovat kiven takana.
Rantakasvi: viisikymppisen työnsaanti on varmasti todella vaikeaa. Kai meidän pitäisi vain jaksaa hakea töitä. Valitetaan me blogeissa, jotta ollaan oikein yltiöpositiivisen oloisia hakiessamme töitä.
Ei kun nami nami vaan!