Kolmekymppisen naisen työnhaku

TOIvottoman työttömän blogissa pohdittiin neli-viisikymppisten työllistymistä ja ikärasisimia. Olen omalla kohdallani pohtinut sitä, että jämähtääkö työnhaku ikääni ja sukupuoleeni. Olenhan hieman yli kolmekymppinen nainen ja minun joko oletetaan hankkivan lapsia tai jo hoitavan niitä kotona tai ainakin lähtevän aina kotiin, kun lapsi sairastaa. Minusta tämä on äärettömän ärsyttävää, sillä olen vapaaehtoisesti lapseton. En myöskään suvaitse sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Mielestäni vanhempainvapaiden / äitiys- tai isyysvapaiden kustannukset tulisi jakaa niin, ettei toista sukupuolta sorsittaisi työnhaussa. Vaihtoehtoisesti voitaisiin ottaa äideille tai isille tarkoitetut tuet pois, mutta näin tuskin tapahtuu. Toivottavasti isät käyttävät tulevaisuudessa enemmän vanhempainvapaita, jotteivät työnantajat voisi
etukäteen arvailla, kuka perheestä jää hoitamaan lasta. Tällä tavalla meillä naisillakin olisi mahdollisuus saada töitä.

Ei, en koskaan kerro ikääni ansioluettelossani, mutta valitettavasti sen pystyy päättelemään esimerkiksi lukion valmistumispäivämäärästä.

Mikään ikä ei ole nähtävästi naiselle oikea: kaksikymppisenä naisten sanotaan olevan liian nuoria, kolmekymppisenä naisten katsotaan olevan perheenäitejä ja nelikymppisenä naiset ovatkin jo liian vanhoja.

Täydellisen työnhakijan tulisi olla:

- nuori
- kokenut
- nälkäinen
- tuloksentekijä
- ymmärtää sellaisia outoja termejä, kuin "key account manager"
- kaunis / komea
- parisuhteeton, lapseton, lemmikitön ja mieluiten viherkasviton
- supliikki sanaseppo ja mestarimyyjä
- C++, ÖRFL ja ÄRFL -ohjelmointikielien taitaja
- nöyrä
- tiimityöpelaaja
- sekä teoreetikko, että käytännön ihminen
- työnhakijan tulisi osata vähintään kymmenen nykykielen lisäksi muinaiskreikkaa ja kirkkoslaavia
- ei liian vähän koulutettu, muttei myöskään ylikoulutettu
- valmis osa-aika-, pätkä-, viikonloppu- tai yötyöhön mahdollisimman pienellä palkalla

Onko blogini helposti käytettävä?

Olen noviisibloggari, joten kaipaan kommentteja blogini ulkoasusta. Onko blogini helposti käytettävä? Pystyttekö lukemaan sitä helposti? Voinko tehdä jotakin toisin, jotta lukeminen olisi vielä helpompaa?

Olen yrittänyt tehdä sivusta helposti käytettävän ja luettavan.

Työvoimapula - onko se jotain syötävää?

Jatkosodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien pitäisi jäädä eläkkeelle juuri näinä vuosina. Ainakin toistaiseksi suurten ikäluokkien eläkkeelle lähtö ei ole vaikuttanut maistereiden työllistymiseen. Epäilen, että eläkkeelle jäävien ihmisten paikalle ei palkata uusia työntekijöitä. Maistereiden työllistyminen esimerkiksi valtionhallintoon on ollut vaikeaa, sillä valtionhallinnon tuottavuusohjelman mukaisesti määräaikaisia työntekijöitä on potkittu valtiolta pois. Uusia työntekijöitä ei myöskään ole otettu eläkkeelle jäävien tilalle. Tuttavani tekevät vakituisluontoisia töitä valtiolle pätkissä tuottavuusohjelman takia. Kuinkahan paljon työpaikkojen uudelleen auki laittaminen ja työntekijän valitseminen hakijoiden joukosta maksaa valtiolle? MTV3:n nettisivujen mukaan mukaan joidenkin virastojen toiminta on heikentynyt valtion tuottavuusohjelman vuoksi. Tuottavuusohjelmaa on myös kritisoitu siitä, ettei tuottavuus ole parantunut. Onko tuottavuusohjelmassa siis mitään järkeä?

Valtio, kunnat ja yritykset ottavat varsinaisten työntekijöiden sijaan riveihinsä harjoittelijoita tai työelämävalmennuksessa olevia. Nämä työntekijät tekevät työtä palkatta, vain pienelllä työvoimatoimiston korvauksella tai jopa korvauksetta, jos he ovat oppilaitoksesta tulevia harjoittelijoita. Monelle vastavalmistuneelle työelämävalmennuspaikkakin on tietysti kullan arvoinen, sillä sen kautta saa uusia kontakteja ja mahdollisesti joskus tulevaisuudessa työpaikan.

Minä en ole "päässyt" valmistumiseni jälkeen vielä työelämävalmennukseen. Akateemista taitoa vaativan työelämävalmennuspaikan löytäminen on hankalaa, sillä monien organisaatioiden harjoittelu- ja työelämävalmennuspaikat on täytetty kuukausiksi eteenpäin. Ensimmäisestä ammatistani minulla on jo työkokemusta, joten en tietenkään halua antaa kokemustani liki ilmaiseksi minkään organisaation käyttöön.
Kaikkein mieluiten menisin tekemään oikeaa työtä, josta maksettaisiin työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Osa-aikainen työ tai pätkätyökin kelpaisi, vakituisesta ja kokopäiväisestä työstä on nyt turha haaveilla. Lottovoiton saaminen on kohta todennököisempää.

Koulutusinflaatio

Maistereiden työttömyyden takana ovat huono taloustilanne, koulutusinflaatio ja suurten ikäluokkien jättämien työpaikkojen täyttämättömyys. Suurin syy työttömyyteen on mielestäni koulutusinflaatio.

Koulutusinflaatiolla tarkoitetaan sitä, että korkeakoulutettuja tuotetaan liikaa. Korkeakoulutettujen arvo hupenee, sillä heistä on ylitarjontaa työmarkkinoilla. Yhtä työpaikkaa hakee nykyisin monta sataa pätevää työnhakijaa. Monet työttömät maisterit ovat yrittäneet saada työtä lisäkouluttautumalla. He valmistuvat tohtoreiksi vain huomatakseen, että tohtorin arvon jälkeen he ovat työnantajien mielestä ylikoulutettuja työmarkkinoille. Näyttää siltä, että toisen maisteritutkinnon hankkiminen työllistää paremmin kuin tohtorin tutkinnon hankkiminen. Lisäkoulutusten hankkiminen vain kiihdyttää koulutusinflaatiota.

Onneksi korkeakoulutukseen otettavien määrää on ryhdytty rajoittamaan. Helsingin sanomien verkkosivuilla 6.9.2011 olleen artikkelin mukaan ammattikorkeakouluista vähennetään 2200 aloituspaikkaa vuonna 2013. Mielestäni myös yliopistokoulutuksessa pitäisi karsia tiettyjen alojen aloituspaikkoja, jotta yliopistosta valmistuneet maisterit saisivat töitä. Aloituspaikkojen vähennyksestä huolimatta kuluu vuosia, ennen kuin jo valmistuneet maisterit pääsevät töihin, jos pääsevät. Usein käy niin, että pari vuotta työttömänä ollutta maisteria ei oteta töihin. Hänestä on tullut työttömyysvuosien aikana epäkelpo henkilö.

Kuka olen?

Olen työtön, vähän päälle kolmekymppinen maisteri. Minulla on myös ammattikoulutus ja kokemusta ammattikoulutusalaltani. Laajasta koulutuksestani ja aktiivisesta työnhausta huolimatta en ole saanut töitä.

Tässä blogissani käsittelen työttömyyttä ja pohdin siihen liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä.