TOIvottoman työttömän blogissa pohdittiin neli-viisikymppisten työllistymistä ja ikärasisimia. Olen omalla kohdallani pohtinut sitä, että jämähtääkö työnhaku ikääni ja sukupuoleeni. Olenhan hieman yli kolmekymppinen nainen ja minun joko oletetaan hankkivan lapsia tai jo hoitavan niitä kotona tai ainakin lähtevän aina kotiin, kun lapsi sairastaa. Minusta tämä on äärettömän ärsyttävää, sillä olen vapaaehtoisesti lapseton. En myöskään suvaitse sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
Mielestäni vanhempainvapaiden / äitiys- tai isyysvapaiden kustannukset tulisi jakaa niin, ettei toista sukupuolta sorsittaisi työnhaussa. Vaihtoehtoisesti voitaisiin ottaa äideille tai isille tarkoitetut tuet pois, mutta näin tuskin tapahtuu. Toivottavasti isät käyttävät tulevaisuudessa enemmän vanhempainvapaita, jotteivät työnantajat voisi
etukäteen arvailla, kuka perheestä jää hoitamaan lasta. Tällä tavalla meillä naisillakin olisi mahdollisuus saada töitä.
Ei, en koskaan kerro ikääni ansioluettelossani, mutta valitettavasti sen pystyy päättelemään esimerkiksi lukion valmistumispäivämäärästä.
Mikään ikä ei ole nähtävästi naiselle oikea: kaksikymppisenä naisten sanotaan olevan liian nuoria, kolmekymppisenä naisten katsotaan olevan perheenäitejä ja nelikymppisenä naiset ovatkin jo liian vanhoja.
On se vaan kumma juttu, että me naiset olemme koko ikämme väärän ikäisiä! Sinä olet siinä "potentiaalisessa" lapsenteko-iässä ja minä (päälle 50v) olen työnantajien mielestä kai hautaan valmis.
VastaaPoistaVaan ei lannistuta, jotain on meillekin varattuna!
Niin, jännä katsoa, että mitä tulee eteen. Meidän pitäisi varmaan perustaa yritys / osuuskunta, jottei ikäämme karsastettaisi.
VastaaPoistaOn tosiaan kummallista, ettei miesten oleteta jäävän koskaan kotiin lasten kanssa.
VastaaPoista