Vakituinen työpaikka

Hyvät lukijat. Olen saanut onnekseni vakituisen työpaikan, joten päätän tämän blogin pitämisen määrittelemättömäksi ajaksi.

Onnea työnhakuun!

Uuden vuoden ajatuksia

Luin paperin. Allekirjoitin sen vapisevin sormin.

Totta se on: minulla on työpaikka!

Työ vastaa täysin koulutustani ja kaiken lisäksi työ vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pätkähän tämä on, mutta kuitenkin!

Sain työpaikan sellaisen kontaktin avulla, jonka olin luonut työelämävalmennuspaikassa ollessani.

Mitenhän päin sitä tässä nyt olisi.

Työelämävalmennus, osa 2

Työelämävalmennus on ohi. Sain siitä tukun hyviä kokemuksia, uutta osaamista ja uusia kontakteja. Sain tutustua aivan uuteen alaan. Varsinaista työtä en ole saanut, vielä. En kuitenkaan jaksa murehtia, vaan yritän elää elämääni sillä tavalla, ettei työttömyydestä muodostuisi elämäni johtava asia. Tapaan ystäviäni ja harrastan mukavia asioita. Haen tietenkin töitä, mutten stressaa siitä.

Työelämävalmennus

Ei, en ole saanut töitä. Olen kuitenkin ollut jo muutaman viikon ajan työelämävalmennuksessa omaa alaani sivuavalla alalla. Työelämävalmennus on osoittautunut mielenkiintoiseksi, mutta vasta tulevaisuus näyttää, onko siitä todellista hyötyä työllistymisessä. Tähän mennessä olen saanut yhden vinkin mahdollisesta työpaikasta. En olisi koskaan saanut vinkkiä, jollen olisi hakeutunut työelämävalmennukseen.

Työelämävalmennettavan näkökulmasta työelämävalmennuksessa voi olla sekä plussia että miinuksia.


Plussat:
- työkokemuksen & työtodistuksen saaminen
- uusien kontaktien luominen
- uuden tiedon saaminen
- tietyn alan käytänteiden oppiminen hyvän perehdytyksen avulla
- järkevä tekeminen päivisin
- uusia ideoita työnhakuun
- itselleen epäsopivan alan voi karsia pois työelämävalmennuksen
jälkeen


Miinukset:
- ilmaisen työn tekeminen. Työnantajat hurraavat. Ilmainen työntekijä
itkee. Tarvitsemmeko todella ilmaistyömarkkinoita?
- matka- ja ruokakustannukset nousevat
- onko työelämävalmennettavalle sellaista tekemistä, joka todella
edistää työnsaantia?
- kastijako työpaikalla vakituisiin työntekijöihin, sijaisiin ja työelämävalmennettaviin?
- perehdytys voi olla huonoa


Olen itse tyytyväinen siihen, että pääsin työelämävalmennukseen. Mitä te, lukijat, ajattelette työelämävalmennuksesta? Onko siitä ollut teille hyötyä työnhaussa? Millaisia kokemuksia teillä yleensä on
työelämävalmennuksesta?

Kolmekymppisenä kesätöihin?

Olen hakenut ja hakenut kesätöitä. Täyttänyt lukemattomia lomakkeita internetissä ja soitellut työnantajille. Aion jatkaa kesätyön ja kesäharjoittelupaikan hakua tiiviisti nyt, kun paikkoja on avoinna.

Kilpailen paikoista itseäni nuorempien, hehkeämpien ja oikeuksistaan joustavampien hakijoiden kanssa. En ajatellut joutuvani hakemaan kesätöitä yli kolmekymppisenä ja kaksi tutkintoa tehneenä. No, elämä opettaa.

Aloitanpa tästä jälleen uuden hakemuksen kirjoittamisen...

Otan vastaan kesätyöpaikkavinkkejä!

Ilmaisenkaan työhön ei pääse

TOIvottoman työttömän blogissa kerrotaan, että ilmainenkaan työ ei enää kelpaa työnantajille.

Tämä on ihan totta. Olen etsinyt työelämävalmennuspaikkaa viime keväästä lähtien, enkä ole vielä saanut sitä. Olen soittanut moniin paikkoihin, sekä laittanut ansioluetteloni sähköpostitse ties minne.

Mitä ilmainen työ vaatii työnantajalta? -No, ainakin avointa mieltä. Vaikuttaahan se väkisinkin oudolta, että kielitaitoinen kaksi tutkintoa tehnyt työtön haluaa ilmaiseksi töihin, juuri teille...

Ai eikö se vaikuta oudolta? Miksi? Ai teillä on jo 5 työelämävalmennuksessa olevaa jo ennestään? Ettekä te ota uusia ihan heti? Seeelvä. Kiitos hei ja kivaa talven jatkoa!

Joo. Että mistähän sitä sais, ilmaista työtä. Tai palkallista työtä. Työtä.

Työtön ja lahjat

Joulunalusaika ei ole työttömälle vuoden parasta aikaa. Muut odottavat työttömältä lahjoja. Milläpä työtön lahjoja ostaisi? Joku käsistään kätevä työtön kenties tekee niitä, mutta sekään ei ole ilmaista, sillä lahjojen valmistusaineet maksavat.

Monet työttömät syyllistyvät saamistaan joululahjoista, sillä he eivät voi antaa vastalahjaa.

Jos annatte työttömälle lahjan, antakaa se sydämestänne. Älkää odottako vastalahjaa. Jos annatte työttömälle lahjaksi rahaa, älkää kysykö, että mihin se on käytetty.

Me työttömät haluamme, että meidät nähdään. Antakaa meille siis aikaanne: kutsukaa meidät kahville, pulkkamäkeen tai uimahalliin kaveriksi. Tarjotkaa työttömälle konserttikeikka. Elämykset piristävät enemmän kuin raha.

Minä, idiootti?

Rakas puolisoni ihmetteli eräänä päivänä, miksen opi yhtä hänen alaansa kuuluvaa asiaa. Valitettavasti jouduin tuottamaan puolisolleni pettymyksen. En olekaan ihan niin älykäs, kuin hän luulee minun olevan.

Onneksi edes puolisollani on älykkyydestäni hyvä käsitys, sillä työvoimahallinnon mielestä en osaa edes soittaa työnantajalle. Sainhan käteeni paperin, jossa minua neuvottiin esittäytymään puhelun alussa... Eräässä toisessa saamassani paperissa neuvottiin, että haastattelutilanteessa pitää kätellä ja että työdistukset pitää ottaa
haastatteluun mukaan. Ihanko totta, en tiennytkään!?

Nähtävästi työvoimahallinnossa uskotaan oikeasti, että ihmiseltä unohtuvat alkeelliset käyttäytymistavat välittömästi hänen jäädessään työttömäksi. Papereiden perusteella hän taantuu ameeban
tasolle.

Minusta tuntuu, että työvoimahallinnossa latjataan asiakkaan pöydälle papereita vain siksi, että viraston omat määräykset täyttyisivät. Ei siksi, että työtön työllistyisi.

Sain tunnustuksen ja haasteen

TOIvoton työtön päätti antaa minulle tunnustuksen. Minun pitää siis:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

Kiitän nöyrimmäisesti ja alamaisesti kokeneempaa bloggaajaa tunnustuksesta.

2. Antaa tunnustus 8 blogille


Näkemättömin silmin

Rollemaa

Annoin tunnustusta kahdelle usein päivittyvälle ja hyvin kirjoitetulle blogille.

3. Ilmoittaa näille asiasta

Ilmoitettu on.

4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään

1. Olen humanisti ja ylpeä siitä!
2. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta, mutta en saa sen kirjoittamista aloitettua.
3. Olen liian itsekriittinen.
4. Olen vapaaehtoisesti lapseton.
5. Aamuheräämiset ovat tuskaa.
6. Vihaan kotitöitä.
7. Luen, aina ja kaikkialla.
8. Söin tänään lakua.

Mahdollisuus?

Sain tänään tietää, että eräs freelancer-työkuvio on aukeamassa. Vaikka tämä on vielä hyvin, hyvin epävarmaa, iloitsen silti! Vaikka freelancer-elämä on hyvin epävarmaa, niin freelancerina olo on silti parempaa kuin työttömänä oleminen. Jännitystarinaan seuraa jatkoa myöhemmin...

Kolmekymppisen naisen työnhaku

TOIvottoman työttömän blogissa pohdittiin neli-viisikymppisten työllistymistä ja ikärasisimia. Olen omalla kohdallani pohtinut sitä, että jämähtääkö työnhaku ikääni ja sukupuoleeni. Olenhan hieman yli kolmekymppinen nainen ja minun joko oletetaan hankkivan lapsia tai jo hoitavan niitä kotona tai ainakin lähtevän aina kotiin, kun lapsi sairastaa. Minusta tämä on äärettömän ärsyttävää, sillä olen vapaaehtoisesti lapseton. En myöskään suvaitse sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Mielestäni vanhempainvapaiden / äitiys- tai isyysvapaiden kustannukset tulisi jakaa niin, ettei toista sukupuolta sorsittaisi työnhaussa. Vaihtoehtoisesti voitaisiin ottaa äideille tai isille tarkoitetut tuet pois, mutta näin tuskin tapahtuu. Toivottavasti isät käyttävät tulevaisuudessa enemmän vanhempainvapaita, jotteivät työnantajat voisi
etukäteen arvailla, kuka perheestä jää hoitamaan lasta. Tällä tavalla meillä naisillakin olisi mahdollisuus saada töitä.

Ei, en koskaan kerro ikääni ansioluettelossani, mutta valitettavasti sen pystyy päättelemään esimerkiksi lukion valmistumispäivämäärästä.

Mikään ikä ei ole nähtävästi naiselle oikea: kaksikymppisenä naisten sanotaan olevan liian nuoria, kolmekymppisenä naisten katsotaan olevan perheenäitejä ja nelikymppisenä naiset ovatkin jo liian vanhoja.

Täydellisen työnhakijan tulisi olla:

- nuori
- kokenut
- nälkäinen
- tuloksentekijä
- ymmärtää sellaisia outoja termejä, kuin "key account manager"
- kaunis / komea
- parisuhteeton, lapseton, lemmikitön ja mieluiten viherkasviton
- supliikki sanaseppo ja mestarimyyjä
- C++, ÖRFL ja ÄRFL -ohjelmointikielien taitaja
- nöyrä
- tiimityöpelaaja
- sekä teoreetikko, että käytännön ihminen
- työnhakijan tulisi osata vähintään kymmenen nykykielen lisäksi muinaiskreikkaa ja kirkkoslaavia
- ei liian vähän koulutettu, muttei myöskään ylikoulutettu
- valmis osa-aika-, pätkä-, viikonloppu- tai yötyöhön mahdollisimman pienellä palkalla

Onko blogini helposti käytettävä?

Olen noviisibloggari, joten kaipaan kommentteja blogini ulkoasusta. Onko blogini helposti käytettävä? Pystyttekö lukemaan sitä helposti? Voinko tehdä jotakin toisin, jotta lukeminen olisi vielä helpompaa?

Olen yrittänyt tehdä sivusta helposti käytettävän ja luettavan.

Työvoimapula - onko se jotain syötävää?

Jatkosodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien pitäisi jäädä eläkkeelle juuri näinä vuosina. Ainakin toistaiseksi suurten ikäluokkien eläkkeelle lähtö ei ole vaikuttanut maistereiden työllistymiseen. Epäilen, että eläkkeelle jäävien ihmisten paikalle ei palkata uusia työntekijöitä. Maistereiden työllistyminen esimerkiksi valtionhallintoon on ollut vaikeaa, sillä valtionhallinnon tuottavuusohjelman mukaisesti määräaikaisia työntekijöitä on potkittu valtiolta pois. Uusia työntekijöitä ei myöskään ole otettu eläkkeelle jäävien tilalle. Tuttavani tekevät vakituisluontoisia töitä valtiolle pätkissä tuottavuusohjelman takia. Kuinkahan paljon työpaikkojen uudelleen auki laittaminen ja työntekijän valitseminen hakijoiden joukosta maksaa valtiolle? MTV3:n nettisivujen mukaan mukaan joidenkin virastojen toiminta on heikentynyt valtion tuottavuusohjelman vuoksi. Tuottavuusohjelmaa on myös kritisoitu siitä, ettei tuottavuus ole parantunut. Onko tuottavuusohjelmassa siis mitään järkeä?

Valtio, kunnat ja yritykset ottavat varsinaisten työntekijöiden sijaan riveihinsä harjoittelijoita tai työelämävalmennuksessa olevia. Nämä työntekijät tekevät työtä palkatta, vain pienelllä työvoimatoimiston korvauksella tai jopa korvauksetta, jos he ovat oppilaitoksesta tulevia harjoittelijoita. Monelle vastavalmistuneelle työelämävalmennuspaikkakin on tietysti kullan arvoinen, sillä sen kautta saa uusia kontakteja ja mahdollisesti joskus tulevaisuudessa työpaikan.

Minä en ole "päässyt" valmistumiseni jälkeen vielä työelämävalmennukseen. Akateemista taitoa vaativan työelämävalmennuspaikan löytäminen on hankalaa, sillä monien organisaatioiden harjoittelu- ja työelämävalmennuspaikat on täytetty kuukausiksi eteenpäin. Ensimmäisestä ammatistani minulla on jo työkokemusta, joten en tietenkään halua antaa kokemustani liki ilmaiseksi minkään organisaation käyttöön.
Kaikkein mieluiten menisin tekemään oikeaa työtä, josta maksettaisiin työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Osa-aikainen työ tai pätkätyökin kelpaisi, vakituisesta ja kokopäiväisestä työstä on nyt turha haaveilla. Lottovoiton saaminen on kohta todennököisempää.

Koulutusinflaatio

Maistereiden työttömyyden takana ovat huono taloustilanne, koulutusinflaatio ja suurten ikäluokkien jättämien työpaikkojen täyttämättömyys. Suurin syy työttömyyteen on mielestäni koulutusinflaatio.

Koulutusinflaatiolla tarkoitetaan sitä, että korkeakoulutettuja tuotetaan liikaa. Korkeakoulutettujen arvo hupenee, sillä heistä on ylitarjontaa työmarkkinoilla. Yhtä työpaikkaa hakee nykyisin monta sataa pätevää työnhakijaa. Monet työttömät maisterit ovat yrittäneet saada työtä lisäkouluttautumalla. He valmistuvat tohtoreiksi vain huomatakseen, että tohtorin arvon jälkeen he ovat työnantajien mielestä ylikoulutettuja työmarkkinoille. Näyttää siltä, että toisen maisteritutkinnon hankkiminen työllistää paremmin kuin tohtorin tutkinnon hankkiminen. Lisäkoulutusten hankkiminen vain kiihdyttää koulutusinflaatiota.

Onneksi korkeakoulutukseen otettavien määrää on ryhdytty rajoittamaan. Helsingin sanomien verkkosivuilla 6.9.2011 olleen artikkelin mukaan ammattikorkeakouluista vähennetään 2200 aloituspaikkaa vuonna 2013. Mielestäni myös yliopistokoulutuksessa pitäisi karsia tiettyjen alojen aloituspaikkoja, jotta yliopistosta valmistuneet maisterit saisivat töitä. Aloituspaikkojen vähennyksestä huolimatta kuluu vuosia, ennen kuin jo valmistuneet maisterit pääsevät töihin, jos pääsevät. Usein käy niin, että pari vuotta työttömänä ollutta maisteria ei oteta töihin. Hänestä on tullut työttömyysvuosien aikana epäkelpo henkilö.

Kuka olen?

Olen työtön, vähän päälle kolmekymppinen maisteri. Minulla on myös ammattikoulutus ja kokemusta ammattikoulutusalaltani. Laajasta koulutuksestani ja aktiivisesta työnhausta huolimatta en ole saanut töitä.

Tässä blogissani käsittelen työttömyyttä ja pohdin siihen liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä.